Enemmän ja vähemmän taiteilua, musiikkia & löpertelyä.

14.8.2012

Onnittelukortti&muuta jupinaa

Heissan te, jotka vielä jaksatte tämän blogin puolella käydä!

Pitkästä aikaa sain taas jotain aikaan... Ja nyt voin luvata, että jatkossakin on tulossa ainakin yhden toisen uuden työn verran tekstiä tännekin. Tässä kun sattuu olemaan aika lyhyellä aikavälillä parin sukulaisen pyöreitä synttäreitä, ja minut on laitettu taiteilemaan lahjaksi jotain kivaa. Yllätys sinänsä... :)

Oman mummuni synttärit ovat huomenna (15.8) ja täyttää pyöreät 70 vuotta. Ikää siis on. Huono puoli tässä tilanteessa on se, että hän joutuu viettämään tämän päivän sairaalassa, joten äitini pyysi minua tekemään hänelle kortin. Siitä olisi voinut tulla parempikin, mutta näin lyhyellä varoitusajalla sain väkerrettyä tällaisen:



Tiesin vain, että mummu pitää kukista. En ollut varma mistä, ja ryhdyin selaamaan googlessa kukkakorttikuvia. Sieltä ponnahti kirsikankukat silmille. Ja näin saatiin aikaan kortti. Ihan hyvin tunnissa... :D



 

Siitä tuli ihan kiva. Toivottavasti mummunikin pitää siitä.

Tähän työhön käytin tuttuja ja turvallisia akryyleja. Toimii lähes aina. Kortti on A4-paperi puoliksi taitettuna, taitaa tämäkin jotain vesi-,akryyli- ja akvarelliväripaperia olla. Tälle oli hyvä maalata.

8.9 olisi sitten tiedossa "varamummuni" kasikymppiset. Eli vielä isommat juhlat tulossa. Sinne minun olisi tarkoitus piirtää hänestä kuva lyijykynillä. Katsotaan mitä siitä tulee... Kenties näette tuloksen seuraavassa postauksessa. ;)

Eikä tässä nyt ollut vielä kaikki tältä erää. Eräs kaverini kävi Kiinassa tässä ihan äskettäin ja yllätti totaalisesti tuliaisilla. Aivan kuin "chinese wine" ei olisi riittänyt, hän toi minulle sieltä tällaiset kaunokaiset:





Tällaisia tuli käytettyä viimeksi jollakin yläasteen kuviksen tunnilla. Saa nähdä tulenko kovinkaan käyttämään, ehkä joskus innostun. Mutta siitä huolimatta, aivan mahtava tuliainen! Kiitos tästä. :)

Siis, lyijärityötä odotellessa. Illanjatkoon biisin kautta:

 

Tiedän, kulutettu kipale. Mutta tämä vain jotenkin kuuluu kesään. Vielä kun sitä olisi edes hetki jäljellä...








 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti